Vitamiineja tarvitaan kaikkeen kasvuun ja terveytemme ylläpitämiseen. Koska elimistömme ei pysty itse niitä muodostamaan, on vitamiineja saatava ravinnosta. Poikkeus on D-vitamiini, jota muodostuu iholla auringon beetasäteiden vaikutuksesta. Suomessa näin tapahtuu vain kesällä, joten suurimman osan vuodesta myös tätä vitamiinia meidän tulee saada ravinnosta tai ravintolisästä.
Vitamiinit jaetaan rasva- ja vesiliukoisiin. Rasvaliukoiset vitamiinit, A-, D-, E- ja K-vitamiini, varastoituvat kehon rasvakudoksiin, ja siten niitä ei ole välttämättä saatava päivittäin. Vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoidu kehoon, joten niitä olisi hyvä saada päivittäin ja jos näin ei ole, saattaa niistä tulla puute jo muutamassa viikossa. C-vitamiini ja laaja B-vitamiinien ryhmä (tiamiini, riboflaviini, niasiini, pyridoksiini, foolihappo, B12-vitamiini, biotiini ja pantoteenihappo) kuuluvat vesiliukoisiin vitamiineihin.
Noin 10 vuotta sitten Suomessa nousi voimalla otsikoihin D-vitamiini. Se puhuttaa edelleen, koska yhä edelleen monella suomalaisella on puutetta D-vitamiinista! K-vitamiini on uudempi tulokas aktiivisessa vitamiinikeskustelussa. D-vitamiinin tavoin sen yksi tehtävä liittyy lujaan luustoon, mutta se on tärkeä myös veren hyytymiselle. B12-vitamiinin vaikutuskenttä on erityisesti hermosto ja energia-aineenvaihdunta. Koska B12-vitamiinia on lähinnä eläinkunnan tuotteissa, täytyy vegaanien olla tarkkana sen riittävästä saannista. Myös ikääntyneillä on todettu huolestuttavan paljon pieniä B12-vitamiinipitoisuuksia. Sen tasoa kehossa olisikin syytä mitata verikokein huomattavasti enemmän.
